Kirje Äidilleni ja Kirje Isälleni

Äidilleni:

"MIkset kertonut, että rakkaus satuttaa? Mikset kertonut, mitä on kärsivällisyys? Mikset kertonut, kuinka rikki ihminen voi olla? Mikset kertonut, kuinka helposti toinen voi rikkoa minut, kuinka kasata itsensä, kuinka paljon rakkaus sattuukaan? Mikset kertonut mikä on raja? Mihin se pitää vetää. Mikset kertonut kaikesta pahasta, kuinka monta asiaa saa kyyneleet vuotamaan pitkin hentoja poskiani? Mikset kertonut kuinka hento on vahvinkin ihminen? Mikset kertonut, kuinka itkusta päästään yli?

Kerroit, että rakkaus satuttaa, mutta se myös paljon antaa, rakkauden takia kannattaa vähän kärsiä. Kerroit, että kärsivällisyys on hyväksymistä, toisen oppimisen odottamista Kerroit kuinka paljon ihmistä voi sattua, kuinka ihminen voi menettää toivonsa. Kerroit, että joku toinen voi rikkoa sinut, mutta kerroit myös että täytyy olla vahva. Kerroit, että jokainen kasaa itsensä, mutta siinä menee oma aikansa, kerroit, rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä. Kerroit rajasta. Jokaisella se on henkilökohtainen ja se pitää kokea. Kerroit kyyneleistä, elämän kyyneleistä, kyyneleistä, jotka eivät koskaan lopu. Kerroit, kuinka tehdä kyynelistä ilon kyyneleitä. Kerroit vahvana ihmisenä omista heikkouksistasi, kuinka sinä, niinkuin jokainen meistä, on hento sisältä. Et kertonut miten päästä itkusta yli, vaan kerroit, että kaikki kyyneleet pitää päästää ulos. Saa itkeä. Kerroit sen. Kerroit kaiken. Kaiken mitä halusin tietää. Ja sen ylikin.

Kerroit, kuinka arvokasta elämä on.

Kerroit kuinka arvokas minä olen.

Kiitos äiti.

Rakkaudella lapsesi"

Isälleni:

"Rakas Isä,

Laitoit minulle viestillä, ettet ole aina ollut niin hyvä isä minulle kuin voisit. Voi kumpa tietäisit, opetit minulle kaiken. Sinulta minä aina kysyn neuvoa. Sinun suututtaminen pelottaa enemmän kuin äidin. Voi isä, tärkeintä on perhe, ja tärkein on perheenpää. Ja se sinä olet minulle. Ansiostasi tiedän asioita, joita muut tytöt eivät tiedä. Työntekosi ansiosta olen ollut ulkomailla matkustamassa, missä muut eivät ole olleet. Kirjeeni on lyhyempi sinulle kuin äidille, mutta sinä pidät yksinkertaisesta. Sen minä tiedän. Sinun arvostuksesi muihin ihmisiin on tarttunut minuun. 

Kun yhdessä teemme tai kun minulle opetat jotain, olen kuin pieni lapsi joka ei kuule kun vain sinun äänesi ja seuraa tarkkaavaisesti kirkkailla sinisillä silmillä käsiesi liikkeitä, kuunnellen matalaa ääntäsi, täynnä arvostusta ja kunnioitusta sisälläni. Sinä olet minulle se joku.

Minä olen opetuslapsesi.

Rakkaudella lapsesi."