Ollaan tässä nyt T:n kanssa katsottu sinkkuelämää kolmen kauden verran, sohvalla makoillen ja kaikenlaista hyvää napostellen (okei mättäen, ei mitään siistiä napostelua vaan armotonta mättämistä). Viikon sisään olen poistunut kotoa:
-kauppaan
-itään pyörähtämään muutamaan otteeseen
-mäkkäriin
Viikon sisään nähdyt kaverit/tutut/rakkaat ihmiset:
- T <3
-T:n kaveri idästä muutamaan otteeseen.
Aika syrjäytynyneen kuulloista, mutta olen oikeastaan nauttinut rauhasta missä olen saanut olla. Pystyin hetkeksi heittämään kaikki (no okei, ei ihan kaikkia) velvollisuudet narikkaan ja elämään omaan tahtiin. Heräämällä silloin kun haluaa, maalaamalla, hömppäsarjaa tuijottamalla ja mässäämällä.
Tunnen kuitenkin syyllisyyttä siitä kun ihmiset soittelevat ja pyytelevät vaikka minne mukaan ja tekemään vaikka mitä, mutta ei ole vaan kiinnostusta. Tällä hetkellä vaikutan varmaan hiukan tärähtäneeltä ja apaattiselta.
Välillä minulla on vain aikoija kun kaipaan ympärilleni tilaa, jotta voin tarkastella itseäni, ja alati muuttuvaa ympäristöäni.
♥:lla Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti