Olipa kerran tyttö nimeltään Seppo. Seppo meni kouluun pitkän ajan jälkeen.
Sepolle kerrottiin, että kotona työskentely jakso oli sujunut suunnitelmien mukaan.
Seppo olisi halunnut tehdä nyt jotain koulutöitä, innoissaan kun oli (huom. KERRANKIN) koulunkäynnistä.
Sepolle kerrottiin, että hänelle ei ole töitä. Ei koulussa, eikä muualla. Seppo masentui. Seppo kysyi, mitä hän tekisi nyt seuraavat 2 kk ennen kesälomaa. Opettaja käski Sepon soitella työssäoppimispaikkoja.
(Seppo on soittanut aikaisemmin jo vähintään 23 eri paikkaan, kolmelle eri paikkakunnalle)
Seppo siis kasvattaa nykyään puhelinlaskuaan soitelemalla yritysnumeroihin, ja puhelin laskun hän maksaa vähistä sosiaalituistaan, sillä Seppo ei saa edes opintotukea...
Seppo turhautuneena ja masentuneena yrittää tästä päivästä lähtien soitella (turhaan luultavasti) työssäoppimispaikkoja ja istuu kotona, tehden ei-mitään.
Tämä ajatus sai Sepon suuttumaan.
Seppo menee kauppaan ja ostaa olutta.
Paljon.
Ja lähtee pois kaupungista.
Ja saa rakkautta ja lämpöä.
Toivottavasti.
The end.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti