Värillä on väliä

Miltä tuntuisi herätä jonain aamuna mustavalkoiseen maailmaan, jossa olisi vanhojen suomalaisten elokuvien väriskaala? Koko maailma olisi täynnä mustaa ja valkoista, harmaan eri sävyjä. Ei olisi punaisia pihlajanmarjoja, ruskan väreissä leimuavia vaahteroita, ei ikivihreitä kuusia. Naapurin päätyseinää peittävä villiviini näyttäisi vaisulta, vaikka se yleensä hurmaa väriloistollaan syksyisin.
Onneksi meillä on värit. Itse asiassa värit kertovat, keitä me olemme. Jokaisella on oma yksityinen värimaailmansa, subjektiivinen värisointinsa. Kun me muutumme, muuttuvat myös värimme. Ihan niin kuin lehtipuut syksyisin lehtivihreän vetäytyessä ja tehdessään tilaa keltaiselle, oranssille ja punaiselle.
Intuitiivisesti aamulla vaatekaapista valitut värit antavat kullekin päivälle tarpeellista värivoimaa.

Punaista tarvitaan silloin, kun täytyy olla tehokas ja pitää puolensa.

Oranssissa uuden asian oppiminen käy helpommin.

Keltainen auttaa keskittymään ja muistamaan,

vihreä auttaa saamaan asiat tasapainoon.

Sinisessä kukkii luovuus,

violetti rauhoittaa henkisesti,

ja musta ottaa etäisyyttä muista.

Valkoisen vapaa energia taas antaa tilaa uusille asioille.

Värit tuovat mieleen myös tunteiden kirjon. Mustavalkoinen tunne-elämä tai maailmankuva ei houkuta. Maailmassa on lukemattomia värejä, sävyjä ja vivahteita, vaikka normaalissa arkikielessä on vain kolmisenkymmentä värin nimeä. Myös erilaisia tunteita ja tunnelmiaon suuri joukko, vaikka usein puhutaankin viidestä perustunteesta. Sisäisillä silmillämme voimme havaita värimaailman sykkivän myös kehossamme ja sielussamme eri aallonpituuksilla.


Värit ympäröivät meidät aamusta iltaan.