ja mullekii kuuluu hyvää

ensin meille vähä pöperöö, niinku hyvän vaimon kuuluuki

Odotin miestäni kotiin, mutta paikalla oli vain tyhjää.

Ja yllätyksekseni olin nukkunut päivän ohi, olihan jo itsenäisyyspäivä!

Lunta oli tullut ikkunaan niin, etten nähnyt edes ulos! Mietin mitä  tällaisenä päivänä voisi yksinäinen keski-ikäinen perheenäiti puuhastella..

Masennuin ja sulkeuduin asuntooni päiviksi. Söin vain kikkupurjopiirakkaa suruuni. Missä mieheni oikein on?

Kuuntelin Best Of Lovesongs -levyn uudelleen ja uudelleen. Pipareiden leivontaa säesti itkukuoroni sekä My Heart Will Go On.

Eräänä päivänä sain puhelun juuri kun olin koristelemassa asuntoa Joulutunnelmiin.

Mieheni oli tulossa kotiin! Hyppäsin riemusta kiljuen pystyyn ja hain pöydälle valmiiksi hänen lempi karkkejaan: tuoreita lakuja suoraan fazerin tehtaalta, kynttilöiden loisteella höystettyinä.

Innostuin niin että laitoin jopa uudet kynttilälasit käyttöön, koristellen niiden ympärystän tähdillä, kuin viestiäkseen olevani täynnä unelmia ja toiveita.

Miestäni ei kuulunut vielä hetkeen joten saipan mummon perintökynttilänjalakset oikein näyttävän sisääntulon joulutähden ja muiden kynttilöiden säestämänä.

Pöydän kynttilöitä vielä hieman koristelin näyttävämmäksi. 

Miettiessäni kasvin paikan vaihtoa, laitoin soimaan Louis Armstrongin levyn. Nyt taustalla kuului hento viulun sekä trumpetin sulosointu.

Huumaantuessani niin taustan soinnuista, piparinkoristelutarvikkeet esiin. Olin niin iloinen, että halusin vähän leipoa piparia miehelleni. Ajatus sai minut hieman hymyilemään.

Kynttilöiden asettelun jälkeen ihailin työni jälkeä syvään huokaisten; Täällä näyttää nyt kodilta.

Olin aivan hurmoksessa tästä kaikesta mahdollisuuksien annista, että koristelin vielä piparkakkutalon. Se jää siihen yön yli jäähtymään. 

Mieheni ei ole vielä uskaltanut maistaa niin kauniisti koristeltua taloani.  Mutta antaa sen olla, huomenna menen katsomaan vanhempiani.

Uusi aamu sarastaa kallionlaella ja Ducakin näyttää jo melkein heränneeltä. Kuinka ihanaa olla vanhempien seurassa!

Bero on vielä hieman väsynyt, mutta minulla on hänelle herkkuja, joten eiköhän kohta karitsan jalat jo laukkaa keittiötä kohti.

Herkkujen pitäminen kädessä kuolaavien koirien edessä sai oloni tuntumaan kodikkaalta. Kuinka olinkaan ikävöinyt perhettäni ja eläinten läsnäoloa.

Olin niin iloinen, että jopa uskaltauduin lumettomalle terassille leikkimään poikien kanssa.

Mutta Bero vanhana kuninkaana halusi aika pian lepäämään ja katselemaan valtakuntaansa.

Niimpä esitin hänelle isältäni oppiman Leuka-Monosen ilmeen. Ehkä Berokin piristyisi.

Beroa se ei saanut piristymään mutta siskoni kylläkin.

Ilo loppui lyhyeen kun Äiti käski huonetta siivoamaan.

Reissu päättyi ja palasin kotiin, asuntoni tyhjentäminen onnistui hyvin ja pääsinkin jo purkamaan tavaroita. Kukkaseni tietenkin siirsin näkyville heti ensimmäisenä.

Kauppareissukin sujui odotettua paremmin, sillä kaapissamme olikin jo suuri osa aineksia joita tarvitsemme itsemme, kahden nälkäisen leijonan, ruokkimiseen.

verikokeissa käytyäni sain nätin vaaleanpunaisen kiristyssiteen teipin sijaan. Olipa mukava reissu lääkärin luona.

Sitten palasin kotiin ihanan mieheni luo ja sammutimme valot ollaksemme vain kahdestaan.
Happy end.